Kupariputkien pistekorroosio - tapaustutkimus

Kiinteistöjen kupariputkien pistekorroosio on yleistynyt 1990-luvun lopulta lähtien Suomessa. Erityisesti kupariputkien pistekorroosiota on havaittu pohjavesilaitosten vedenjakelualueilla, vaikka talousveden laatu on Sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamien laatutavoitteiden ja -vaatimusten mukaista ja syövyttävyydelle annettujen suositusarvojen mukaista sekä kupariputket ovat yleensä standardin mukaisia ja tyyppihyväksyttyjä. Kupariputkien syövyttävyystekijöitä oli tarpeen tarkastella uudelleen. Hankkeen toteuttajana toimi FCG Rakennettu Ympäristö Oy.

Hankkeessa kartoitettiin eri paikkakunnilta kiinteistöissä havaittuja kupariputkien pistemäisiä korroosiotapauksia 1990-luvun lopulta alkaen. Hankkeessa tarkasteltiin kupariputkien pistekorroosiokohteiden putkitietoja, kupariputken käyttöönottotapaa, selvitettiin kiinteistöä edeltävä vesijohtoverkosto, vesilaitoksen vedenkäsittely ja talousvedenlaatu sekä tehtiin kirjallisuuskatsaus, tutkittiin eri valmistajien kupariputkien sisäpinnan laatua ja käsittelymenetelmiä. Tapaustutkimushanke toteutettiin v. 2020-21.

Kiinteistöjen kupariputkien pistemäiset korroosiotapaukset olivat lämpimän käyttöveden tai lämminvesikierron verkostoissa 2000-luvulla havaituissa korroosiokohteissa. Pistemäistä korroosiota havaittiin eri kupariputkivalmistajien putkissa. Kupariputkien käyttöönottotoimenpiteiden vaikutusta ei voitu yhdistää korroosioon niissä tapauksissa, joista tietoja oli käytettävissä. Kupariputkien pistekorroosiota havaittiin pohjavesilaitosten vedenjakelualueella, mutta vedenkäsittelymenetelmällä tai talousvedenlaadulla ei havaittu vaikutusta. Talousvedenlaatu on ollut 20 vuoden ajalla kaikilla laitoksilla hyvä teknisiltä ominaisuuksilta, joita yleensä tarkastellaan korroosiotapauksien syitä selvitettäessä. Vedenjakelualueella käytetyillä verkostomateriaaleilla tai verkostopituudella ei voitu todeta selvää yhteyttä kiinteistöjen kupariputkien pistesyöpymätapauksiin. Korroosiokohteiden alueilta löytyi samanikäisiä kupariputkia ns. verrokkikiinteistöistä, joissa ei ole havaittu pistekorroosiota. Verrokkikiinteistöihin johdetaan samanlaatuista talousvettä ja käytännössä samanlaista vesijohtoverkostoa pitkin, joten korroosiota selittävä tekijä liittyy muihin tekijöihin.

Käyttämättömien kupariputkien sisäpintojen tutkimuksessa havaittiin, että osan valmistajien Suomessa talousvesikäyttöön hyväksyttyjen kupariputkien sisäpinnat ovat karhennettuja (mattapinta), osassa havaittiin värieroja ja epäsäännöllisiä pinnanmuotoja. Ennen 1990 -luvun loppua kupariputkien sisäpinnat olivat kirkkaita ja sileitä. Ympäristöministeriön asetuksen ja kupariputkistandardin mukaan kupariputken sisäpinnan tulee olla puhdas ja sileä.

Todennäköisin vaikuttava tekijä pistesyöpymien osalta on kupariputken sisäpinnan käsittelyn muuttuminen 1990 -luvun loppupuolella (tiedot julkisista valmistajien patenteista). Hiekkapuhaltamalla käsiteltyihin kupariputkien sisäpintoihin (karhennus) jää jonkin verran puhallusmateriaalia tiukasti kiinni putken sisäpintaan kuten rauta- tai alumiinipartikkeleita. Tämän vuoksi alumiinia tai rautaa on todennäköisesti havaittu useissa pistesyöpymissä, vaikka alumiinia tai rautaa ei havaittaisi talousvedessä. Putken sisäpintaan voi jäädä myös pistemäisesti hiiltä. Partikkeleiden rooli pistekorroosiossa on todennäköisesti merkitsevä tekijä. Myös kunnollisen käyttöönottohuuhtelun tarve on selkeä 2000-luvun kupariputkille.

Ympäristöministeriön asetukseen ja standardiin tarvitaan määritelmä tai vaatimukset kupariputken sisäpinnan puhtaudelle ja sileydelle, kun nykyään puhallusmenetelmän jäljiltä sisäpinnat ovat silminnähtävästi karheita.
Hanketta rahoittivat Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto, Keski-Uudenmaan Vesi Kuntayhtymä, Lahti Aqua, Tampereen Vesi ja Vihdin Vesi. Edellä mainittujen tahojen edustajista koostui myös hankkeen ohjausryhmä.

Lue loppuraportti verkkokaupasta: Vesilaitosyhdistys - Kupariputkien pistekorroosio - tapaustutkimus