Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Raakaveden hapetus raudan ja mangaanin poistossa

Verkkokaupan etusivu Ostoskori

Tiivistelmä:

Hankkeen tavoitteena oli lisätä vesilaitosten tietoisuutta eri hapetusvaihtoehdoista sekä prosessiolosuhteista, joilla raudan ja mangaanin poistumista saadaan tehostettua. Hankkeessa laaditun kirjallisuuskatsauksen, työpajan ja kyselytutkimuksen sekä vedenlaatuanalyysien perusteella kerättiin tietoa vesilaitoksilla käytössä olevista tekniikoista.

Kyselyn (n = 20) tulosten perusteella vastanneiden laitosten raakaveden keskimääräinen rautapitoisuus vaihteli välillä 0,27–10 mg/l ja mangaanipitoisuus välillä 0,07–0,52 mg/l. Vastaavasti keskimääräinen humuspitoisuutta indikoiva

KMnO4 -luku oli 1,5–15 mg/l ja pH keskimäärin 6,1–7,6. Kyselyyn vastanneista 75 % joutui käsittelemään pohjavesilaitostensa raakavettä raudan ja mangaanin poistamiseksi. Kyselyyn vastanneiden pohjavesilaitoksissa raakavettä käsitellään raudan ja mangaanin poistamiseksi biologisella suodatuksella (33 %), kalkkikivialkaloinnilla (27 %), kemiallisella suodatuksella (20 %), maaperähapetuksella (13 %) sekä VYR-hapetuksella (7 %). Laitoksilla suurimmat haasteet raakaveden korkeasta rautapitoisuudesta liittyivät putkistojen, suodattimien, kaivojen ja raakavesilinjojen tukkeutumiseen sekä huuteluvesien määrään ja johtamiseen sekä riittämättömään raudanpoistokykyyn. Vastaavasti suurimmat haasteet korkeasta mangaanipitoisuudesta liittyivät kaivojen, raakavesilinjojen, putkistojen ja suodattimien tukkeutumiseen sekä huuhteluvesien määrään ja niiden johtamiseen sekä riittämättömään mangaaninpoistokykyyn.

Laitoksilta saatuja tietoja vedenlaadusta ja käsittelymenetelmistä vertailtiin kirjallisuudesta saatuihin tietoihin sekä laitosten kesken. Tulosten perusteella laitosten kyky poistaa raakavedestä rautaa ja mangaania on suhteellinen hyvä, mutta ongelmia esiintyy myös. Riippuen käytetystä menetelmästä, osalla laitoksista poistomenetelmät vaativat paljon ammattitaitoa ja työtä, kun taas osalla menetelmät ovat yksinkertaisia ja toiminta on automatisoitu tehokkaaksi helpottamaan laitosten pyörittämistä.

Hankkeen rahoittavat Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto ja kuusi yhteistyövesihuoltolaitosta