Uusi tutkimus tuo kokonaisvaltaisemman tavan arvioida talousveden desinfioinnin sivutuotteiden terveysvaikutuksia

Aalto-yliopiston toteuttamassa, Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston tukemassa tuoreessa tutkimuksessa on selvitetty talousveden desinfioinnissa syntyvien sivutuotteiden toksisuutta vaikutuspohjaisilla menetelmillä. Tutkimus osoittaa, että perinteiset, yksittäisiin kemiallisiin yhdisteisiin perustuvat analyysit eivät yksin riitä kuvaamaan desinfioinnin mahdollisia terveysvaikutuksia, ja että biologisiin vasteisiin perustuvat menetelmät tuovat arviointiin merkittävää lisäarvoa.

Talousveden mikrobiologisen laadun varmistamiseksi vesilaitokset käyttävät klooripohjaisia desinfiointikemikaaleja. Näiden reaktio luonnon orgaanisen aineen kanssa voi kuitenkin johtaa satojen erilaisten desinfioinnin sivutuotteiden muodostumiseen. Nykyinen sääntely ja seuranta painottuvat pääosin kahteen yhdisteryhmään – trihalometaaneihin ja haloetikkahappoihin – vaikka tutkimusnäyttö viittaa siihen, etteivät nämä kata sivutuoteseosten toksisuuden kannalta merkittävimpiä tekijöitä.

Vaikutuspohjaiset menetelmät tunnistavat kokonaisvaikutukset

Tutkimuksessa hyödynnettiin vaikutuspohjaisia menetelmiä, joissa vesinäytteiden toksisuutta arvioidaan solumalleihin perustuvien biologisten vasteiden avulla. Näillä menetelmillä voidaan havaita näytteen aiheuttama genotoksisuus ja oksidatiivinen stressi riippumatta siitä, mitkä yksittäiset kemialliset yhdisteet vaikutuksen aiheuttavat.

Toisin kuin perinteiset kemialliset analyysit, vaikutuspohjaiset menetelmät huomioivat koko vesinäytteen yhteisvaikutuksen, mukaan lukien tuntemattomat yhdisteet, muuntumistuotteet sekä eri aineiden yhdistelmävaikutukset. Kansainvälisen tutkimustiedon mukaan valtaosa vesinäytteessä havaitusta toksisuudesta voi jäädä huomaamatta, mikäli tarkastelu perustuu pelkästään tunnettuja yhdisteitä koskeviin pitoisuusmittauksiin.

Tulokset vaihtelevat vesilaitoskohtaisesti

Tutkimuksessa analysoitiin kolmelta suomalaiselta vesilaitokselta kerättyjä näytteitä, joille tehtiin laboratorio-olosuhteissa kloori- ja klooriamiiniklooraus. Näytteenotot kattoivat raaka- ja talousveden sekä useita käsittelyvaiheita.

Kahdella vesilaitoksella ei havaittu genotoksisia vaikutuksia desinfioinnin jälkeisissä talousvesinäytteissä. Laboratoriokokeissa havaittiin kuitenkin oksidatiivista stressiä kloorikäsitellyissä näytteissä, mikä viittaa siihen, että luonnon orgaaninen aines voi muodostaa biologisesti vaikuttavia sivutuotteita, vaikka perinteiset kemialliset laatukriteerit täyttyisivät.

Kolmannen vesilaitoksen osalta havaittiin genotoksisuutta erityisesti raakaveden ja osittain käsitellyn veden näytteissä kloorin lisäämisen jälkeen. Tämä korostaa raakaveden laadun ja käsittelyprosessien merkitystä sekä sitä, että vaikutuspohjaiset menetelmät kykenevät erottamaan riskitilanteita, joita yksittäisiin parametreihin perustuva seuranta ei välttämättä tunnista.

Tuki riskiperusteiselle päätöksenteolle

Tutkimuksen perusteella vaikutuspohjaiset menetelmät tarjoavat vesihuollolle mahdollisuuden siirtyä kohti aidosti riskiperusteista arviointia. Menetelmät eivät korvaa kemiallista analytiikkaa, mutta ne täydentävät sitä tuomalla esiin mahdolliset biologiset vaikutukset jo silloin, kun yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat alhaisia tai sääntelyn ulkopuolella.

Vaikutuspohjaisia menetelmiä voidaan hyödyntää muun muassa vedenkäsittelyprosessien kehittämisessä, raakavesilähteiden vertailussa sekä desinfiointimenetelmien ja -annosten optimoinnissa. Tämä tukee pitkäjänteistä tavoitetta tuottaa mikrobiologisesti turvallista ja samalla terveydellisesti mahdollisimman riskitöntä talousvettä.

 

Tutustu maksuttomaan julkaisuun verkkokaupassamme tästä linkistä. Julkaisun nimi: Desinfioinnin sivutuotteiden toksisuuden arviointi vaikutusperusteisilla menetelmillä (effect-based methods)